Tuntematon sankari

Varhain lauantaina 5.10.2024 ajelin pakettiautolla Helsingistä kohti kotikuntaa Pyhärantaa. Silmissä kiilui ystävien kanssa järjestettävä saunailta meren rannalla. 

Ajokeli oli paikka paikoin erittäin sumuinen koko matkan ja moottoritien nopeus oli laskettu 100km/h.  Kauempaa sumuverhon takaa erotin keskiviivalla mustaharmaan ”möykyn” jota ensin luulin hiton isoksi mäyräksi. Vedin muiden autojen imussa vilkkua vasemmalle, kunnes olin riittävän lähellä erottaakseni, että kyseessä oli pannallinen koira. 

Tietysti heti vilkkua oikealle ja jarrut pohjaan. Hätävilkut päällä pakittelin motarin reunalla takaisin nähdäkseni selvemmin mitä oli tapahtunut. Helsingin suunnasta saapuvat autot edelleen suhailivat vasemmalta kaistalta sujuvasti kohti Turkua ja ihmettelivät landepaukkua, joka tulee pakkivalot päällä vastaan.

Vedin auton parkkiin moottoritien reunaan hätävilkut päällä ja lähdin kävelemään keskellä kaistoja makaavaa koiraa kohden.

Koiralla oli radiopanta ja lappu, jossa oli puhelinnumero sekä nimi ”Lumi”.  Lumi oli osuman autosta, sen takajalat vuoti verta ja koiran takapää ei kantanut painoa. Lievästi riskeeraten omaa henkeäni rauhoittelin koiraa siinä keskellä motaria ja sain sen siirrettyä turvallisempaan paikkaan tien sivuun.  Soitin pannassa olevaan numeroon. Omistaja oli kävellen matkalla jotain korvesta kohti autoa ja hakemaan koiraansa. Hänellä olisi kuitenkin tullut kiertomatkaa niin paljon että sovimme että tapaamme seuraavalla moottoritien rampissa. Tänä aikana koira hieman rauhoittui ja pysyi jo pystyssä omin avuin. Nostin läpimärän ja verisen koiran pakettiauton takaosaan ja vein sovitulle paikalle. Omistaja oli kiitollinen ja lähti kiireesti viemään Lumia eläinlääkärille.

Mikä tarinassa on Ammattina Sankari -osuus? Noh, jätin kertomatta Bussikuskista 😊.  

Kun sain auton parkkiin ja aloin kävelemään koiraa kohden pelko perseessä, että ajaako joku minun päälleni, näin kauempana saapuvan vaalean kermanvärisen bussin, joka alkoi hidastaa laittaen hätävilkut päälle.  Bussi ajoi hitaasti kohti meitä ja jäi odottamaan noin 20m matkan päähän, turvaten minun ja Lumin henkeä. Moikattiin toisillemme, kun sain koiran pois kaistalta. 

Kaikki tapahtui tavallaan niin nopeasti etten pistänyt merkille bussifirman nimeä. Mutta kuskilla oli pelisilmä kohdallaan!

Ja edelleen mainittuna, noin 30- autoa ajoi vähintään satkua siitä 1,5m päästä ohitse kun tämä kaikki tapahtui. 

Nyt kun tätä kirjoitteli, niin ymmärrän, ettei näitä tarinoita niin hirveästi ilmoitella. En todellakaan ajatellut, että tämä olisi ollut mikään Ammattina Sankari -tilanne koska menettelin, ja bussikuski teki niin kuin meidän kaikkien kuuluisi aina tehdä.

Kuitenkin ne kaikki ihmiset jotka painoi henkilöautolla ohitse, olisivat edes voineet tuntuvasti hidastaa tai tehdä saman kuin tämä bussikuski!